Mitäpä kuuluu uusperheeseemme näin joulun alla? Kaiken kaikkiaan ihan hyvää. Teini on skarpannut koulussa hienosti ja se on tuonut hienosti myös tulosta. Joulutotarin arvosanat lähtevät maaliskuussa yhteishaun mukana maailmalle. Edessä on ammatinvalinta ja ikää on siinä vaiheessa pikkasen vajaat 16 vuotta. Nuorena on sekin päätös tehtävä, mutta ainahan voi onneksi lisäkouluttautua tai uudelleenkouluttautua. Vaikkakin minusta olisi ihanaa, jos ammatti löytyisi suoraan eikä tarvisi käydä mitään koulua ns. turhaan. teini aikoo hakea lähihoitajakoulutukseen. Töitä sillä saralla ainakin löytyy, vaikkei palkat päätä huimaakaan. Uskon kuitenkin, että minun suurin tavoitteeni toteutuu....lapsi elättää joku päivä itse itsensä.
Lukiolaisemme käy koulussa noin viisi tuntia viikossa. Viimeisiä oppitunteja ja kursseja viedään. Syksyn kirjoitukset menivät ihan hyvin, vaikkei abiturientti itse ollutkaan tuloksiin täysin tyytyväinen. Kolme ainetta on nyt kuitenkin jo plakkarissa ja keväälle jäi siis enää yksi pakollinen aine, niin lakki on tienattu. Kaksi vahvinta syksyllä kirjoitettua ainetta jäivät kuitenkin harmillisesti yhden pisteen päähän seuraavasta korkeammasta arvosanasta, joten niitä sitten yritetään korottaa keväällä. Lukiolaisemme sai loppu vuodeksi töitä prismasta. Tiedossa siis omaa rahaa ja työkokemusta!
Kuopuksemme on kotiutunut hyvin uuteen kotiin. Oma huone on ihana asia ja lähellä asuvat koulukaverit monen iltapäivän pelastus. Yhteiset leikit läheisessä leikkipuistossa ovat elämän suola. Koulussa oli suuri itsenäisyyspäivän juhla, joka oli samalla myös joulujuhla. Opettajat olivat nähneet kovasti vaivaa sen järjestämisessä ja lopputulos oli hyvä. Kuopuksemme jännitti esityksiä niin paljon, että esiintymisvaatteetkin katosivat juuri ennen h-hetkeä. No, juhla vedettiin läpi lainavaatteissa ja oikeatkin vaatteet löytyivät seuraavalla viikolla koulun naulakosta. Sellaista sattuu ja tapahtuu!
Nyt on kuopus keittänyt äipälle aamukahvit, joten poistun! Jatkan taas paremmalla ajalla!